loistoluoto


Jätä kommentti

Taikaa

sumussa

Edellinen laivamatkamme täältä mantereelle oli sumuinen. Katselin kannelta luotoja, jotka kylpivät pehmeässä pilvessä.

Muistelin yhtä melontaretkeämme, jonka teimme tarkoituksella kovassa sumussa, jotta oppisin suunnistamaan merellä kompassin avulla. Oli tyyntä, ympäristö tuntui tyhjiöltä. Välillä tuntui, kuin olisimme pyörineet ympyrää – ainoa todiste suunnan pysymisestä oli kompassin neula. Ei auttanut kuin pitää suunta ja meloa eteenpäin, ja uskoa, että seuraavan saaren ranta tulee joskus vastaan. Välillä se tulikin niin yllättäen, että keula karahti kiville. Outoon, vähän aavemaiseen tunnelmaan tottui pikkuhiljaa. Retken pelottavin hetki oli se, kun yhtäkkiä näin jotakin valtavaa tummaa edessämme. Olimme meloneet vanhan haaksirikkoutuneen proomun viereen, se kohosi vedestä korkeana ja uhkaavan näköisenä muutaman metrin päässä kajakeistamme. Jostain syystä tuli tarve jatkaa äkkiä matkaa!

En yhtään ihmettele, että vanhoissa taruissa sumu on aina jotenkin taianomainen, erityinen.

Mainokset


2 kommenttia

Ulkoilmakylpylä

Takana on lisää lämpimiä päiviä, ja pulikointia ”uima-altaissa”. Tämä oli lempipuuhaani lapsuuden kesinä, ja on kiva nähdä nyt tytön nauttivan samanlaisesta lutraamisesta.

altaalla7altaalla1altaalla3

Muutama tunti vierähtää äkkiä, kun viipottaa eri altaiden välillä. altaalla5

Olemme meloneet uimamestoille kanootilla. Sillä on helppoa ja huoletonta liikkua, ja lisäksi sen saa tarvittaessa vedettyä kokonaan kalliolle. Mutta entä merivesi, kuinka ihanan kirkasta se on edelleen! Nyt vasta parin päivän sisällä on ilmaantunut sinilevää, mutta suojan puoleisilla rannoilla sitäkään ei näy.

altaalla4


2 kommenttia

Amager Strand

Saatuamme tarpeeksi cityhulinaa Kööpenhaminan keskustasta, päätimme seuraavaksi päiväksi etsiytyä jonnekin lähemmäs luontoa. Karttatutkimukset paljastivat, että Amagerin ranta-alue oli vain parin kilometrin päässä yöpymispaikastamme, joten suuntasimme seuraavana päivänä askeleemme sinne.amager4

Ai niin, yöpymisistä on pakko kertoa sen verran, että varasimme nyt ensimmäistä kertaa asunnon airbnb:n kautta, ja se kyllä kannatti! Suosittelen ehdottomasti palvelun käyttämistä kaikille reissaajille! Saimme ihanan kaupunkiasunnon käyttöömme hintaan 69€/yö. Tämä oli Köpiksen yksityisessä asumustarjonnassa hinnaltaan keskiluokkaa. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta nyt ensikertalaisena ja lapsen kanssa matkustavana yritin valita mahdollisimman mukavan yöpaikan, jossa saisimme olla ihan keskenämme. Oli rentouttavaa palata retkipäivien jälkeen asunnolle, kokkailla ja antaa lapsen leikkiä rauhassa talon leluilla. Syyslomalle lähteneellä isäntäperheellä sattui vielä olemaan ihan samanikäinen lapsi, joten lelut olivat juuri sopivia tytön käyttöön. Hotellissa tai hostellihuoneessa meininki olisi ollut aika erilainen!

Mutta siis Amager Strandille. Päivä alkoi hyvin. Jo kaukaa näimme, että laguunissa oli meneillään melontakilpailu.amager2

Pysähdyimme katsomaan sitä kävelysillalta, ja bongasimme joukosta oman voittajasuosikin. Emme nähneet maaliintuloa, koska kyseessä oli jokin pidempi rupeama jonka aikana laguuni kierrettiin moneen kertaan, mutta olen silti ihan varma voittajaparista, kauniista tekniikasta ei voi erehtyä…

amager1

Tällaiselle päivälle kuuluu tietysti osua reissun paras ruokakokemus. Söimme lounaan lämpimällä terassilla. Täydellisessä vuohenjuustosalaatissa oli tilkka hunajaa ja jopa tuoreita boysenmarjoja – en sentään ihan kaivanut kameraa esille.

amager5

Laguunin ympäri kulki monen kilometrin pituinen kävelyreitti, jonka varrella oli vaikka mitä hauskaa tekemistä. Näimme paljon lenkkeilijöitä, rantatallustelijoita, sunnuntaikävelijöitä, rullaluistelijoita, ja muutaman uimarinkin.amager3

Lopulta löysimme myös melontaklubin. Hienot puitteet melonnalle, kun voi joko lähteä suoraan ulos merelle, tai pysytellä laguunin suojissa harjoittelemassa!

amager6

Klubilla ja koko rannalla oli juuri se ihanan tervehenkinen meininki, mitä aina muutenkin ihailen Tanskassa. Ihmiset liikkuvat ja urheilevat paljon, mutta rauhallisesti ja rennosti. Aamulla pyöräillään töihin, kun on ensin kiskaistu lähileipomon lämpimät leivät vatsaan. Melonnan jälkeen tankataan märkäpuvut päällä grillistä hodareita ja juodaan tuoppi olutta. Anteeksi yleistys, mutta suomalainen menisi kotiin kirjoittamaan sykemittarin lukemat harjoituspäiväkirjaan.amager7

Jos minulla olisi ollut pyyhe mukana, olisin mennyt uimaan tästä upeasta…ööh…uimarakennelmasta.amager8amager9amager10

Mutta pyyhettä ei ollut, joten tyydyin vain hehkuttamaan rakennuksen kauneutta ja sulautuvuutta ympäristöönsä. Yleinen hehkutus tuntui jo pursuavan yli äyräidensä, mutta siihen oli niin paljon syitä joka puolella! Tunnelma, kauniit rakennukset, koko ajan taustalla näkyvät tuulivoimalat. Kotiinpäin lähtiessämme ohitimme vielä ihan valtavan pyöräparkkipaikan. Voi riemua! Amager Strand – toivottavasti tapaamme vielä!

amager11

 

Amager Beach in Copenhagen – gotta love! We spent a whole day there. It was close to our beautiful ”home”, which we found on airbnb. (I can now recommend both Amager Beach and airbnb.)

 


5 kommenttia

Vesillä

tuulimelonta1

Tuuli on ollut tässä alkuviikosta välillä voimakasta. Meinasin kirjoittaa, että kohtalaista, mutta sitten kävinkin tarkistamassa viralliset luokitukset…”kohtalainen tuuli” tarkoittaa 4-7 m/s, ”navakka” = 8-13 m/s, ja ”kova” = 14-20 m/s. Eli siis täällä on tuullut kovaa!

Joka tapauksessa tuo tuuli, oli se minkä niminen tahansa, on nostanut mukavaa aallokkoa, johon hinguimme melomaan! Nyt kun sinilevää ei ole enää näkyvissä, tekee taas ihan eri tavalla mieli vesille. Löysimme mukavia kuohupaikkoja, ja aallot kastelivat hiuksenikin. Aallokkomelontakuvat ovat aina tosi hätäseen näpsäistyjä, koska…noh, aikaa ei ole paljon, korkeintaan muutama sekunti aaltojen välissä. Meloessa kuljetan mukanani veden- ja kaiken muunkin kestävää pokkaria, joka on palvellut kiitettävästi pian viisi vuotta. Niin varma en itsestäni ole, että mitään muuta kameraa tuolla riskeeraisin!

tuulimelonta2

Kotimatkalla taivaalle ilmestyi yhtäkkiä uhkaavan näköinen pilvi. Se pistikin hyvää vauhtia vastatuuliosuuteen, joka olisi muuten tuntunut aika uuvuttavalta. Nyt kyttäsin niin tarkkana pilveä, että yläkroppaa alkoi poltella vasta rantaan päästyämme. Tuulessa melominen on paljon rankempaa, mitä aallokossa. Rennoin yhdistelmä onkin kovan tuulen jälkeinen tyyni sää, jossa suuret aallot vielä vellovat.

tuulimelonta3

Illan aikana saaren yli menikin sitten monta ukkoskuuroa. Onneksi ehdimme pois alta!tuulimelonta4

Sea-kayaking in nice waves.


Jätä kommentti

Nälkäinen meloja

alumelonta5

Kevät-tyvenet houkuttivat meidät tänään aamulla kajakkeihin. Suuntasimme useamman vuoden tauon jälkeen (!!) etelään päin, kohti yhtä lempparisaarista. Matkalla kiersimme erään toisen saaren, joka kuuluu kansallispuistolle ja jonne ei nyt pesimäaikana edes saa nousta. Sen rantoja katsellessani totesin, että tässä saattaa kuitenkin olla yksi uusi lempikohde. Ihanaa maastoa!

alumelonta4

Melominen tuntui hyvältä. Ihmettelimme kumpikin ääneen, että ihan kuin mitään monen kuukauden kajakkitaukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Reilun tunnin melonnan jälkeen lähestyimme retkikohdetta. Valtava parvi ruokkeja ja riskilöitä pyrähti vedestä lentoon ihan läheltä. Ne lensivät ylitsemme monta kertaa. Kiehtovia ulkomeren lintuja!alumelonta6

 

Pääsimme mukavasti maihin, mutta emme tohtineet kävellä kuin parinkymmenen metrin säteellä, koska lintuja tuntui olevan alueella niin paljon. Kallioita asuttavat lokit nousivat ilmaan huutelemaan meidät nähdessään, mutta rauhoittuivat sillä aikaa, kun söimme eväitä. Olikin ehtinyt tulla ihan kauhea nälkä! Oli ihana istuskella siinä auringonpaisteessa hörppimässä teetä.alumelonta3

Nousimme taas kajakkeihin, ja jatkoimme matkaa Lillharunin majakkaluodolle. Nämä kalliot saa yleensä kiertää kaukaa, sen verran rajuja tyrskyjä niihin osuu pienimmälläkin tuulella. Mutta nyt oli niin tyyntä, että päätimme – nyt tai ei koskaan! – mennä maihin. Se onnistui! Tadaa!alumelonta2

Kotimatkalla aurinko porotti, jano yltyi vaikka yritinkin juoda koko ajan, selkä väsyi ja voimat alkoivat muutenkin huveta.  Juuri tämä onkin retkeilyn ydin! Pitää olla välillä vähän raskasta ja hankalaa ja epämukavaa, koska…se nyt vaan kuuluu asiaan! Pahimmat reissuni ovatkin olleet autolomia, joissa matkanteko on ollut koko ajan ihan tasaista, eikä mikään – siis yhtään mikään – ole tuntunut missään!

alumelonta1

Retkestä jäi hyvän mielen ja jäykän selän lisäksi…ihan karmea nälkä! Olen syönyt koko päivän kaksin käsin. Tällaistahan se on aina melonta- ja pyöräretkillä, olin vain ehtinyt unohtaa.

We made a kayak-trip in beautiful weather, saw a lot of seabirds, and got very very hungry! 

 


Jätä kommentti

Aallokkotreenejä

Olen parilla viimeisellä melontakerralla keskittynyt harjoittelemaan aallokossa tarvittavia tekniikoita, kuten ”korkeaa tukea”. Kajakkihan pysyy hyvin pystyssä vaikka kuinka isoissa aalloissa, jos keula on niitä kohden. Mutta jos meloja jostain syystä joutuu murtuvaan aaltoon poikittain, pitää pystyssäpysymisen eteen tehdä vähän töitä. Korkea tuki on tekniikka, jossa rinnan päälle nostetun melan avulla ”nojataan aaltoon” niin kauan kuin kuohu vie kajakkia.

Korkean tuen harjoittelusta en saanut kuvia, mutta eilen kamera oli mukana leikkiessämme aallokossa muuten.  Tässä on hyvä harjoitus: valitse sopivan kuohuva kohta, ja yritä pitää kajakki koko ajan paikallaan aalloista huolimatta. Me valitsimme kahden luodon välisen kapean solan.

aallokossa1

 

Ennen kuin menee puljaamaan aaltoihin, kannattaa aluetta seurailla kauempaa huolellisesti vähän aikaa. Kuinka kovaa aallot murtuvat? Mihin päädyn, jos menetän kajakin hallinnan: onko vastassa kallioseinä (paha) vai vain aava meri (hyvä)? Onko paikka tarpeeksi syvä, etten kolhiinnu jos kaadun? Tässä oli hauska paikka, jossa tuli murtuvia aaltoja vähän milloin mistäkin suunnasta, ja niiden voimakin vaihteli. Pari kertaa pääsin kunnon pesukoneeseen, ja sain nauraen sylkeä vettä suusta ja puristella hiuksia kuiviksi.

aallokossa2

 

Vaikeaksi mutta samalla niin jännittäväksi tämän touhun tekee se, että paikat muuttuvat joka kerta. Sama vedenalainen kivikko voi yhdellä tuulella olla kokonaan näkymättömissä, ja toisella aiheuttaa valtavat kuohut. Ja vaikka tuulen suunta olisikin sopiva, voi veden korkeus taas muuttaa tilanteen kokonaan.  Lähdemmekin aina mielenkiinnolla katsomaan, ”mitä tänään on tarjolla” 🙂

aallokossa3

 

I’ve been training kayaking in waves. It’s fun, but you need to check the circumstances to be sure it’s safe too!


Jätä kommentti

Sydänkesällä

Sirkat sirittävät kauan sitten karrelle paahtuneessa heinikossa. Veneitä on paljon liikkeellä, ja mökkiläisetkin ovat vielä saarella, mutta moottorisahat, trimmerit ja ruohonleikkurit ovat hiljentyneet. Ihan kuin kesän hektisin syke alkaisi vähitellen rauhoittua.

Näin pari päivää sitten ensimmäisen tuulihaukan leikittelevän eteläniemen yllä. Olen myös seuraillut myöhäiskesän ilmiöihin kuuluvaa villiä lentomuurahaismetsästystä. Kalalokit hurmiossa!lentäviä1

Ihmeellistä, kun tänä kesänä ei ole näkynyt sinilevää ollenkaan viimevuosien tapaan. Kävimme tyttöjen kesken souturetkellä Sandfladanissa. Kahlasimme harvinaisen kirkkaassa vedessä hiekkalabyrinttia pitkin, ja söimme eväitä pienellä kalliolla.

lentäviä3

Yhtenä iltana sain nähdä, miten kajakki lasketaan veteen oikeaoppisesti 😉lentäviä4

 

Some late-summer phenomena: birds going crazy (eating insects), a boat trip to Sandfladan, and a kayaker showing the right way to launch a kayak 😉