loistoluoto


5 kommenttia

Toukokuu, olet tervetullut!

Pesin tyttäreni toppahaalarin tänään. Kiitos vaan haalari kuluneesta seitsemästä kuukaudesta, pidettäisiinkö nyt pieni tauko? Ihan keväältä jo alkaisi tässä tuntua!

Toukokuu alkoi pienellä iltapäiväsuppailulla eteläpuolen mainingeissa. Oli jo tyyntä, mutta vanhojen maininkien jatkuva jylinä sulki minut omaan turvalliseen äänimaisemaansa. Siellä pauhun keskellä ei juuri muita ääniä kuule, mikä on aika vapauttavaa. Sain taas tosissani tasapainoilla, jotten lentäisi laudalta. Tiukimmissa paikoissa laskeuduin polviseisontaan melomaan.

Etelään kurkottavien matalien kallioiden pinta höyrysi auringon lämmössä.

 

Mainokset


Jätä kommentti

Taikaa

sumussa

Edellinen laivamatkamme täältä mantereelle oli sumuinen. Katselin kannelta luotoja, jotka kylpivät pehmeässä pilvessä.

Muistelin yhtä melontaretkeämme, jonka teimme tarkoituksella kovassa sumussa, jotta oppisin suunnistamaan merellä kompassin avulla. Oli tyyntä, ympäristö tuntui tyhjiöltä. Välillä tuntui, kuin olisimme pyörineet ympyrää – ainoa todiste suunnan pysymisestä oli kompassin neula. Ei auttanut kuin pitää suunta ja meloa eteenpäin, ja uskoa, että seuraavan saaren ranta tulee joskus vastaan. Välillä se tulikin niin yllättäen, että keula karahti kiville. Outoon, vähän aavemaiseen tunnelmaan tottui pikkuhiljaa. Retken pelottavin hetki oli se, kun yhtäkkiä näin jotakin valtavaa tummaa edessämme. Olimme meloneet vanhan haaksirikkoutuneen proomun viereen, se kohosi vedestä korkeana ja uhkaavan näköisenä muutaman metrin päässä kajakeistamme. Jostain syystä tuli tarve jatkaa äkkiä matkaa!

En yhtään ihmettele, että vanhoissa taruissa sumu on aina jotenkin taianomainen, erityinen.


6 kommenttia

Aamuhetki

Kello soi 5:47. Ulkona oli pilkkopimeää, koska taivaalla oli pilviä. Loikoilin vielä hetken. Nousin ylös, söin banaanin, ja puin edellisenä iltana valmiiksi keräämäni varusteet. Ohut lämpökerrasto, kuivapuku, neopreenitossut, pelastusliivit. Kännykkä vesitiiviiseen pussiin, kamera liivin taskuun, juomapullo käteen.

aamusup5

Ulkona oli hiljaista. Oikeasti hiljaista – ei tuulenvärettäkään. Laudan pumppaamisesta kuuluva meteli tuntui rikolliselta, yritin hoitaa sen nopeasti. Kannoin laudan ja melan rantaan, kahlasin tummaan veteen, ja kiipesin laudalle. Se on lempikohtani – kun keho siirtyy veden kannateltavaksi, ja lauta alkaa liukua äänettömästi eteenpäin.

aamusup1

Meloin kohti itää. Siellä pilkotti heikkoa valoa pilvien välistä. Vesi oli aluksi niin tummaa, etten nähnyt allani kuin mustaa. Vähän ajan kuluttua aloin jo erottaa lähellä pintaa olevat kivet. Yhden kerran luulin olevani vaalean kiven yläpuolella. Kun yritin mitata syvyyttä tökkäämällä kiveä melalla, horjahdin – alla ei ollutkaan mitään kiinteää, vaan valtava meduusamatto.

aamusup2

Vesi liikkui ainoastaan sen verran, että sen hidas huojunta sai aikaan pienen ritinän: rantakivillä kasvavat levät joutuivat välillä veden alle ja välillä pinnalle, ja siitä liikkeestä kuului pienenpieni ääni. Istuin kuuntelemaan.

aamusup3

Värit tulivat esiin hiljalleen. Aloin erottaa myös pohjan yksityiskohtia. Meloin kapeikoissa pitkään, ja katselin meduusoja, kaloja, simpukoita ja hiljaisten virtojen mukana taipuvia meriheiniä.


2 kommenttia

Ulkoilmakylpylä

Takana on lisää lämpimiä päiviä, ja pulikointia ”uima-altaissa”. Tämä oli lempipuuhaani lapsuuden kesinä, ja on kiva nähdä nyt tytön nauttivan samanlaisesta lutraamisesta.

altaalla7altaalla1altaalla3

Muutama tunti vierähtää äkkiä, kun viipottaa eri altaiden välillä. altaalla5

Olemme meloneet uimamestoille kanootilla. Sillä on helppoa ja huoletonta liikkua, ja lisäksi sen saa tarvittaessa vedettyä kokonaan kalliolle. Mutta entä merivesi, kuinka ihanan kirkasta se on edelleen! Nyt vasta parin päivän sisällä on ilmaantunut sinilevää, mutta suojan puoleisilla rannoilla sitäkään ei näy.

altaalla4


Jätä kommentti

Eiliseltä uintiretkeltä

Tuuli ujeltaa ja heittelee lämpimiä kesäsadepisaroita. Satamassa on monta venettä pitämässä tuulta. En ole koskaan purjehtinut, mutta voisin kuvitella, että on tavallaan mukavaa joutua pysähtymään jollekin saarelle pariksi päiväksi, kun sää estää etenemisen. Mikäs siinä ollessa, kunhan on tarpeeksi ruokaa, kirjoja ja lämpimiä vaatteita?

Eilen oli vielä kuumaa ja aurinkoista. Kävimme uintiretkellä lähiluodolla.

uimassa4

Tyttö valitsi fiksusti lämpimimmät altaat!

uimassa3

 

Näihin uskaltaa päästää lapsen pulikoimaan, koska ne ovat niin matalalla, että vesi vaihtuu aina heti kun vähän tuulee kovempaa. Mutta kuumina kesäpäivinä vesi on näissä reippaasti lämpimämpää, mitä vaikkapa uimahallin altaassa.

samettipohjalla2

Me isommat tytöt uimme viileämmissä vesissä. Uimme parille vesikivelle.

uimassa2

Köllöttelimme kivillä kuin hylkeet merenneidot, ja vilkuttelimme rantaan.

Vesi on vielä niin ihanan kirkasta, että ensi kerralla otamme snorklauskamppeet mukaan! Kunhan tuuli tuosta ensin tyyntyy.

Kaksi viimeistä kuvaa äitini kamerasta.