Ihminen ja luonto, Jooga, Kevät, Melonta, Pyöräily, Retket, Stand Up Paddling

Rantakallioita ja maantietä

Vietin toukokuun ulkona, enkä juuri kerennyt koneen ääreen. Tänään, kovan luoteistuulen puhaltaessa, on hyvä päivä tehdä huoltoa: ripustelen pelastusliivejä ja uikkareita naulakkoon, etsin sandaaleille pareja, ravistelen rantahiekkaa pois laukun pohjalta. Samalla saan tilaisuuden laittaa muutamia loppukevään muistoja tännekin.

Ihmeellisen tyynen toukokuun aikana heräsin useamman kerran jo ennen auringonnousua. Joskus lähdin vain melomaan ja kuuntelemaan allin laulua ja hylkeiden ulvontaa. Toisinaan suppailin jollekin luodolle tekemään joogaharjoitukseni. (On tärkeää tietää, mille luodolle voi nousta, ettei häiritse vesilintujen pesintää. Itse en liiku vedenrajasta ylemmäksi missään tähän aikaan.) Laudalla on helppoa ja kevyttä lähteä aamutuimaan liikkeelle, kun se ei vaadi paljoa valmistelua. Kajakilla meloessani käytän vielä kuivapukua, mutta laudalle hyppään tavallisissa vaatteissa. Tiedän, että jos kaadun, pääsen takaisin laudalle hyvin nopeasti. Kajakkiin kiipeämiseen tuhraantuu aina vähän enemmän sekunteja.

Kuva: Christoffer Leka

Meillä kävi myös ystäviä kylässä pariinkin otteeseen. Kävimme yhdessä – yllätys yllätys – melomassa, kuinkas muutenkaan…! Olin vaihteeksi itse kameran etupuolella!

Kuva: Christoffer Leka

Loppukuusta teimme perheen kesken pienen pyöräretken Ahvenanmaalle. Tämä oli samalla testiretki, jonka aikana kokeilimme varusteita ja uutta pyöräkokoonpanoamme. Karavaanistamme ei tainnut tulla otettua yhtään kuvaa, mutta kaikki toimi joka tapauksessa loistavasti. Telttailu tuntui lähes naurettavan helpolta viime vuoteen verrattuna: ei tarvinnut edes herätä yöllä imettämään vauvaa nihkeässä teltassa, vaan sai rauhassa posottaa sikeää unta aamuun asti. Tässä olemme Kökarissa päiväretkellä telttaleiristämme. Takana on jyrkkä ylämäki, joka vaati spontaania huilia!

Pyöräilyosuudet olivat lyhyitä, ja vietimme paljon aikaa uimarannoilla puljaamassa. Leirintäalueet ovat tällaisena vuodenaikana vielä ihan hauskoja paikkoja. Porukkaa on vähän, ja kaikkien kanssa ehtii jutella. Kökarissa tapasimme Ranskasta asti pyörillä tulleen pariskunnan, sekä mukavia hyönteistutkijoita. Parasta oli kuitenkin viettää rauhallista aikaa perheen kesken ilman, että kenelläkään oli mitään ylimääräisiä velvollisuuksia hoidettavanaan. Tuntui oikealta lomalta!

Mainokset
Ihminen, Ihminen ja luonto, Kevät, Pyöräily

Pyörällä

Kävin viikonloppuna yksin Turussa, ja sain tilaisuuden hakea vähän taas tuntumaa pyöräilyyn. Ja etenkin pyöräretkeilyvarusteisiin. Jossain vaiheessa elämääni pyörälaukkujen varustaminen on ollut yhtä arkipäiväistä, kuin käsilaukun pakkaaminen. Tavaroilla tosiaan oli aina selkeästi omat paikkansa, ja kaiken sai tarvittaessa nopeasti esille ilman ylimääräistä penkomista. On mukavaa, jos sadekuuron alkaessa saa ripeästi vedenpitävän takin ylleen, tai jos renkaanpaikkausvälineitä ottaessa ei tarvitse kiskoa laukusta esille ensin rusinoita, alusvaatteita ja makuupussia.

Viime kesäkuussa, kun lähdimme koko perheen voimin pyöräretkelle, olin aivan hukassa pakkaamisen kanssa. Näköjään senkin tuntuman voi helposti hukata parissa vuodessa… Järjestelmällisyys ei kuulu varsinaisesti suurimpiin hyveisiini, joten kevään ja kesän retkiä ajatellen on hyvä, että sain jo nyt vähän virkistää muistiani ja testailla pakkaamista. Onnistuin mielestäni ihan hyvin pitämään laukut järjestyksessä, paitsi kerran jouduin kaatamaan yhden kokonaisen ruokaostoskassin sisällön irtonaisena toiseen laukkuun, koska tarvitsin kipeästi muovipussia…

Perjantaina tuntui hullulta rullailla Saaristotietä pitkin lähes helteessä (virallisesti taisi olla 16 astetta?), ja välillä taas taluttaa pyörää pienten jäätiköiden yli. Lahdenpoukamat olivat jäässä, ja tienvierellä kukkivat ensimmäiset sinivuokot. Teki mieli kajauttaa Ronja Ryövärintyttären keväthuuto!

Ihminen, Pyöräily, Retket

Retkikuume

Viimeisten viiden vuoden sisällä pidemmän pyöräretken suunnittelu on johtanut meillä 100% todennäköisyydellä perheenlisäykseen. Millä mekanismilla tämä toimii, sen tietävät kaiketi vain universumin näkymättömät voimat… Mutta joka tapauksessa pitkät retket ovat jääneet tekemättä.

Toisaalta vauvan hoidossa ja pyöräretkeilyssä on paljon yhteisiä piirteitä: päivät ovat täynnä puuhaa, koko ajan on nälkä ja jano, mikään ei mene ihan suunnitelmien mukaan, mutta menee kuitenkin, jossakin hallitun kaaoksen tilassa. Iltaisin on ihan puhki. Vaikka välillä on vähän rankkaa, tuntuu kaikki kuitenkin mielekkäältä, ja maailma on täynnä rakkautta.

Nyt alan kuitenkin jo tosissani kaivata pyörän selkään pidemmäksi ajaksi. En vain tiedä toteutuksesta: pitääkö alkaa suunnitella vauvaa, niin tulee pyöräretki? Tosin ei ole takuita siitä, että universumi toimii käänteispsykologian voimin… Ehkäpä vain hiljaksiin laitamme kaiken valmiiksi, ja sopivan hetken tullen hyppäämme pyörien päälle? Houkutteleva ajatus!

Kuvituskuvana lintuleija. Tuolla pilvissä niinkuin retkihaaveetkin!

leija

Girl power!, Ihminen, Ihminen ja luonto, Kevät, Pyöräily, Retket

Rullaan taas

Varmin merkki siitä, että perheen vauva on kasvanut jotenkuten fiksuun ikään, on se, että äiti jaksaa yhtäkkiä taas ajatella retkeilyä. Siis ihan kunnollista retkeilyä, pienten saaripiipahdusten lisäksi. Vauva-aikana ei tullut mieleenkään hakea yhtään ylimääräistä haastetta arkeen. Nyt kykenen taas näkemään muhkuraisen nukkumisalustan, nihkeän telttakankaan, ja kaatosateessa vastatuuleen pyöräilyn viehätyksen.

Kävimme pääsiäisen aikoihin mantereella, ja paluumatkalla pyöräilimme Turusta Pärnäisiin. Pakkasin edellisenä iltana pyörälaukkuja, ja olin vähän hukassa. Neljässä vuodessa unohtaa tyystin, miten pitää pakata. Edellisellä pyöräretkellämme Ruotsissa tiesin aika tarkkaan mikä tavara tai vaate löytyi mistäkin laukusta, ja kaikelle oli oma järkevä paikkansa. Päivän aikana tarvittavat jutut olivat kaikki yhdessä laukussa, tai ainakin samalla puolella pyörää – näin tiesi, miten päin pyörä kannatti laittaa nojaamaan pysähdyttäessä tauolle. Nyt ei auttanut kuin aloittaa testailu uudestaan. (Nyt muistelisin, että olen kyllä kirjoittanut retkipäiväkirjaani kunkin laukun sisällön – täytyykin tarkistaa!)

Nukuin yöllä kolmisen tuntia, olin hermostunut, ja tyttökin pyöri levottomasti. Aamullakin vielä mietin, miten lapsi jaksaisi matkustaa kärryssä. Onneksi ilma oli ihana, ja into voimakkaampaa kuin jännitys. Lähdimme matkaan seitsemältä, oli jo valoisaa. Takapainoinen pyöräni rullasi vähän nihkeästi, sain polkea oikeastaan koko ajan, mutta fyysinen työ rauhoitti mielen. Lapsi nukahti kärryssään melkein heti.

rullaan1
Tauolla Sattmarkissa

 

Taukojumppaa
Taukojumppaa

Pyörätie Paraisten keskustasta lauttarantaan on mielenkiintoinen kärrypolku. Pieni, kapea hiekkatie, joka mutkittelee ja tekee jyrkkiä nousuja ja laskuja, on hauska ajettava fatbikella. Tällä pätkällä muistin taas, miksi rakastan pyöräretkeilyä: linnut visersivät, sinivuokot kukkivat, aurinko ja ajoviima tuntuivat poskilla, mäet polttelivat reisissä. Liikkuminen ja eteneminen TUNTUI joka aistilla – siis täysi vastakohta autolla ajamiselle.

rullaan3

Nauvossa alkoi vastatuuli, kuinkas muuten. Etenimme hitaasti, ja jouduimmekin pitämään aiottua lyhyemmän lounastauon, jotta ehtisimme laivaan. Popsimme retkimuonat Nauvon keskustassa, leikkipaikan vieressä, lapsen verrytellessä liukumäessä. Jatkoimme Pärnäisiin Norrstrandsvägeniä, välttääksemme lautalle kaahailevat autoilijat. Saaristotien pientareella ei ole kiva ajaa itsekään, saati sitten lapsen kanssa. Mutta tämä reitti oli kaunis, ja tuntui vastatuulesta huolimatta mielekkäältä. Näin pellolla kauriita ja kurkia.

Saavuimme laivaan yhden aikoihin iltapäivällä. Olin fiiliksissä tietysti ihan pyöräilemisestäkin, mutta etenkin riemuitsin siitä, että lapsi jaksoi niin hyvin matkustaa kärryssä! Hänellä ei ollut mitään hätää, vaikkemme edes saaneet pidettyä niin pitkiä taukoja, mitä alunperin oli tarkoitus. Tämän pidempiä (70km) päivämatkoja ei ole tarvetta pyöräretkelläkään tehdä, oikeastaan olen varovasti laskeskellut, että jos nyt 30-50km pääsisi tällä kokoonpanolla päivässä etenemään…

Tämä reissu antoi lisäintoa pyöräretkisuunnitteluun. Yeah, back in business!