loistoluoto


4 kommenttia

Voi, maailma…

Me aamuvirkut, minä ja vauva, olimme juuri heränneet. Puuhastelin aamutoimia ja pikkuinen potkiskeli hoitopöydällä, kun vilkaisin ikkunasta ulos. ”Nyt mennään!” huudahdin, kaappasin vauvan kainaloon, ja säntäsin ovesta pihalle paljain jaloin. Ei tullut mieleenkään jäädä etsimään kenkiä eteisestä.

Kaste paljasti aamuauringossa kimaltelevat hämähäkinseitit. Niin täydellisiä!

aamusumu1

”Tällainen sumuaamu, nyt Itäniitylle!” huohotin matkaseuralaiselleni, ja kipitin eteenpäin märässä heinikossa.

Niitty kylpi kullassa!

aamusumu2

”Tuonne!”

sumuaamu6

aamusumu4

Vaelsimme haltioituneina. Oli niin hiljaista, että sumun liikkeen melkein kuuli. Koko maailma oli hiljentynyt katsomaan tätä aamua.

aamusumu3

Maailma on välillä niin kaunis, että sattuu!

aamusumu5

 

 

 


6 kommenttia

Aamuhetki

Kello soi 5:47. Ulkona oli pilkkopimeää, koska taivaalla oli pilviä. Loikoilin vielä hetken. Nousin ylös, söin banaanin, ja puin edellisenä iltana valmiiksi keräämäni varusteet. Ohut lämpökerrasto, kuivapuku, neopreenitossut, pelastusliivit. Kännykkä vesitiiviiseen pussiin, kamera liivin taskuun, juomapullo käteen.

aamusup5

Ulkona oli hiljaista. Oikeasti hiljaista – ei tuulenvärettäkään. Laudan pumppaamisesta kuuluva meteli tuntui rikolliselta, yritin hoitaa sen nopeasti. Kannoin laudan ja melan rantaan, kahlasin tummaan veteen, ja kiipesin laudalle. Se on lempikohtani – kun keho siirtyy veden kannateltavaksi, ja lauta alkaa liukua äänettömästi eteenpäin.

aamusup1

Meloin kohti itää. Siellä pilkotti heikkoa valoa pilvien välistä. Vesi oli aluksi niin tummaa, etten nähnyt allani kuin mustaa. Vähän ajan kuluttua aloin jo erottaa lähellä pintaa olevat kivet. Yhden kerran luulin olevani vaalean kiven yläpuolella. Kun yritin mitata syvyyttä tökkäämällä kiveä melalla, horjahdin – alla ei ollutkaan mitään kiinteää, vaan valtava meduusamatto.

aamusup2

Vesi liikkui ainoastaan sen verran, että sen hidas huojunta sai aikaan pienen ritinän: rantakivillä kasvavat levät joutuivat välillä veden alle ja välillä pinnalle, ja siitä liikkeestä kuului pienenpieni ääni. Istuin kuuntelemaan.

aamusup3

Värit tulivat esiin hiljalleen. Aloin erottaa myös pohjan yksityiskohtia. Meloin kapeikoissa pitkään, ja katselin meduusoja, kaloja, simpukoita ja hiljaisten virtojen mukana taipuvia meriheiniä.


3 kommenttia

Vielä kurkistus lämpöön…

Syksy on ollut lämmin ja lempeä. Olen kesäisestä liihottelusta ihan puhki, ja otan avosylin vastaan armeliaan syksyn. Se tuo rauhaa ja viileyttä ylikierroksilla kieppuvaan kehoon ja mieleen. Nyt olen jo taas vähitellen malttanut nukkua, syödä, ja lenkkeillä. Se on ihan hyvä alku!

Meillä on myös ollut aikaa retkeillä lähiluodoilla.

syysretki2

syysretki3

Olisi kiinnostavaa merkata nuppineulalla karttaan ne luodot, joilla on käynyt. Ihan läheltäkin löytyy paljon sellaisia, joihin en ole koskaan noussut maihin. Tutkittavaa riittää!

syysretki1


Jätä kommentti

Kokeilussa: säännölliset elämäntavat

aaamu2

Minä kävin eilen illalla lenkillä puoli kymmeneltä, sen jälkeen leivoin pullaa puoleenyöhön asti. Keittiön lamput pysyivät pimeinä kolme tuntia, kunnes mieheni sytytti ne nähdäkseen syödä aamupalaa. Heräsimme tytön kanssa kahdeksalta, ja mahtavan ilman houkuttelemina lähdimme ulos heti aamutoimien jälkeen (ja jäimmekin sinne koko päiväksi). Toivotimme hyvät huomenet miehelleni vauhdissa, hänen huristellessa ohi – takanaan jo kuusi tuntia pyörälenkkiä. Hyvä meininki, säännölliset päivärytmit jne. Kaunis päivä!

aaamu1

I baked buns until midnight and went to sleep, three hours later my husband woke up and went bicycling. After six hours we met him outside. It was a beautiful morning. And a beautiful day.

 


1 kommentti

Syksyinen retki silakkasaarelle

Lähdin tytön kanssa lauantaiaamuna päiväretkelle Aspöseen. Mieheni oli mennyt sinne jo aiemmin. Tyttö huusi heti laiturilla innoissaan ”Täällä oli musikdag!” Kesäinen musiikkipäivä on ilmeisesti tehnyt syvän vaikutuksen. Kuten myös saaren leikkipuisto, eli rannassa oleva liukumäki. Sinne oli nytkin heti päästävä.asp1

Rannassa oli kuhinaa. Koko kylän väki oli hälytetty paikalle auttamaan valtavan silakkasaaliin kanssa. Kalaa oli niin paljon, ettei sitä oltu meinattu jaksaa vetää ylös merestä. (Kuulostaa kalajutulta, mutta uskon tämän, koska olen itse ollut kiskomassa silakkaa ylös merestä…ja koska näin tämänkertaisen määrän omin silmin!)asp2

Olisi tehnyt mieli liittyä auttamaan, mutta pikaisen arvioni mukaan meidän duosta olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Niinpä lähdimme retkeilemään luontopolulle.asp4

Oli hauskaa päästä taas näihin tuttuihin maisemiin samoilemaan. Tyttö kulki reippaasti edellä, kiipesi välillä katajikossa. ”Minä olen sellainen katajakiipeilytäti”.asp5

Rusinoiden voimalla jaksoimme kavuta ylös asti. Huipulla ei tällä kertaa tuullut.asp6

Rakas peikkometsä käppyräpuineen! Joka puolella hienoja kiipeilyoksia ja lepokoloja. asp7

asp8

Pääsimme takaisin kylän rantaan sopivasti vähän ennen pimeän tuloa. Juttelin kyläläisten kanssa. Silakat oli juuri saatu saaveihin. Ennen laivan tuloa söimme vielä, paistettua silakkaa tietysti. Sitten Eivorin valot jo näkyivätkin.asp9

Meidän lisäksi laivaan lastattiin laatikollinen silakoita Jurmoon vietäväksi, ja toinen samanmoinen Utöseen.asp10

 

A saturday on Aspö island. 

 

 

 

 


1 kommentti

Melkein marraskuu

aurinkoo1

Kuinka selviät kaamoksesta, miten selätät talven, pimeys tulee osta kirkasvalolamppu…lehtiotsikoiden syysvihamielisyys karkaa käsistä aina juuri näinä päivinä. ”Harmaa vuodenaika on myrkkyä mielelle ”, sanoo hesarikin, ilmeisen tosissaan.

aurinkoo2

Pimeän vuodenajan vaikutusten ei pitäisi mielestäni ylittää uutiskynnystä. Sama kuin kerrottaisiin, että yöllä on huono vaikutus ihmiseen, se väsyttää ja lamauttaa. Jos siis yrittää valvoa ja olla yhtä tehokas kuin päivällä.

aurinkoo3

En aio tänäkään vuonna hankkia kirkasvalolamppua, vaan katselen tätä ihmeellistä vinoa valoa niinä päivinä kun sitä meille suodaan. Muulloin sulaudun mielelläni tuonne harmauteen ja rauhaan, ennen ensi kevättä.

Almost November, it’s getting darker. The newspapers are telling that it’s not good for us. I don’t believe it.