Ihminen, Ihminen ja luonto, Talvi

Elävä teos

Ulkona on ollut nyt esillä alati muuttuva jäinen taidenäyttely. Tuulet liikuttavat jäälauttoja, ja rakentavat niistä joka päivä uudenlaisia muodostelmia. Päivällä aurinko sulattaa, yöllä pakkanen jäädyttää. Tänään, kesäajan alkaessa, puhaltaa leppoisa länsituuli, ja horisontti alkaa olla joka suunnassa jäätön.

Mainokset
Ihminen, Ihminen ja luonto, Sää, Talvi

Kevään häivähdys

Viikonloppu lupaili jo kevättä. Lauantaina sumu pehmensi maisemaa. Yhdessä lumen kanssa se loi epätodellisen valkeansuhruisen maailman.

Sunnuntaina taas aurinko paistoi niin, että kalliolla tarkeni istuskella katselemassa joutsenia. Niitä on tullut tänne avoveden houkuttelemana. Laskin yhdestä kohdasta kuusikymmentä joutsenta. Myös ainakin telkkiä ja koskeloita on saapunut valtavina, kohisevina parvina. Eräs lintuharrastaja laski Utön eteläpuolelta muutamia tuhansia vesilintuja viikonloppuna.

Jääpeite hajoili sinivalkoiseksi mosaiikiksi.

Tänään aamulla näin, miten neljä töyhtöhyyppää lenteli jalkapallokentän yläpuolella, kevättä siivissään.

Ihminen, Ihminen ja luonto, Lapset, Sää, Talvi

Jäätalvi, sittenkin!

Enpä olisi vielä alkutalvesta osannut kuvitella, että pääsemme tänä vuonna meren jäälle luistelemaan! Pari viikkoa sitten jopa täällä ulkosaaristossa alkoivat poukamat jäätyä, ja sen jälkeen olemmekin kulkeneet innolla paikoissa, joita viimeksi olemme tutkineet kanootista käsin.

Luontoliikunta on hienoa! Luonnossa liike syntyy jotenkin ihmeen vapaasti, ja taidot karttuvat kaiken muun touhun ohessa ihan itsestään.

Luisteleminen on vasta-alkajalle yleensä aika jännittävää, mutta kun huomio kiinnittyy kaikkeen muuhun kuin pystyssä pysymiseen, ei paljon edes ehdi arkailla. Välillä maataan jäällä, istutaan juttelemaan, leikitään poliisia, tai kuljetellaan irtonaisia jäälohkareita. Sitten taas avara lakeus villitsee potkimaan vauhtia niin kovaa, että kyyneleet nousevat silmiin.

Pikkutyypit ovat kulkeneet mukana pulkassa. He ovat päässeet laskemaan jalkansa näille luodoille ihan ensimmäistä kertaa.

Kesällä näissä altaissa uidaan, mutta nyt luistellaan!

P.S. Toivon kovasti, että kaikki jäillä liikkujat ottaisivat turvallisuuden tosissaan. Jokaisella pitäisi olla mukana oikeanlaiset varusteet, joiden käyttöä on harjoitellut. Repun pohjalla tai taskussa lojuvat naskalit eivät pelasta avannosta. En myöskään lähtisi jäälle sen perusteella, että olen nähnyt jonkun kulkevan siellä aikaisemmin – enhän hyppäisi ajotaidottoman autokuskinkaan kyytiin. Hyvällä onnella siitä ehkä selviää hengissä, huonolla ei. Mutta jäällä liikkuminen on ihanaa, kunhan sen tekee turvallisesti!

Ihminen ja luonto, Lapset, Melonta, Sää, Talvi

Sään haltijan yllätyslahja

Nyt kun vesisade on jo sulattanut lähes kaiken lumen pois, on hauskaa muistella äskettäistä, vajaan viikon pituista ihanaa talvea. Olin jo lähes sopeutunut ajatukseen kokonaan lumettomasta talvesta, mutta niin vain alkoikin kovien etelämyräköiden jälkeen taivaalta yhtäkkiä tupruttaa lunta. Lapset hakivat sukset esille samantien!

Vietimmekin sitten viikonlopun suksilla! Kuopuksen vaunujen koppa pedattiin ahkioon, jota minä vedin perässäni, ja siellä hän nukkui tyytyväisenä päiväunet. Oli mahtavaa päästä hiihtämään pitkästä aikaa!

Sunnuntaina oli tyyntä kuin toukokuussa! Ja aurinkoa! Ja puuterilunta!

Illalla tuli vielä niin ihana auringonlasku, että oli pakko vaihtaa sukset kajakkiin. Laskeva aurinko värjäsi lumiset luodot vaaleanpunaisiksi. Ne näyttivät välillä leijailevan ilmassa, koska oli niin tyyntä. Lilluin siellä pastellinsävyisessä, hiljaisessa äärettömyydessä.

 

 

Ihminen, Ihminen ja luonto, Talvi

Mitä piilee pimeydessä?

Tämä talvi on tarjonnut oivan mahdollisuuden syventyä pimeyteen. Paljon on satanut, ja kaikki sade on tullut vetenä. Ensilunta emme ole vielä nähneet, paitsi pari kertaa haituvina taivaalla. Maahan asti se ei vielä ole hennonnut laskeutua.

Talvi, yö, pimeys ja tummat vedet liitetään runoudessa ja vanhoissa taruissa usein alitajuntaan. Tällainen hiljainen aika tuntuukin minusta suorastaan kutsuvan tutkiskelemaan mielen syvyyksiä. Nykymaailmassa tosin taidetaan kärsiä pimeän pelosta, niin hanakasti kaikenlaisen keinovalon pariin hakeudutaan. Mutta mitä kaikkea kaunista mielen syövereistä löytyykään, jos sitä vain pysähtyy hämärän keskellä seurailemaan?

Ihminen ja luonto, Lapset, Retket, Sää, Talvi

Hiljaisena hetkenä?

po%cc%88llya%cc%88a%cc%883

Olen tässä vauvavuoden kuluessa kirjoittanut jopa vähemmän, mitä etukäteen kuvittelin. Ajatuksia on paljon, mutta hiljaisia hetkiä koneen äärellä on äärimmäisen vähän. Iltaisin voin kyllä lapsia nukuttaessa viestitellä kavereille tai surffailla netissä kännykällä, mutta blogia en osaa päivittää puoliunessa makuuasennossa. Nyt kuitenkin yltiöoptimistisesti uskon, että saan taas järjestettyä itselleni kirjoitushetkiä vähän useammin. Sormet liikkuvat vielä jäykästi näppäimistöllä, mutta eivätköhän nekin hiljalleen vetreydy.

Olin tammikuussa lasten kanssa pari viikkoa Portugalissa. Mieheni lähti Norjaan pyöräilykisoihin, ja totesin, että kahden pienen lapsen kanssa on helpompi olla jossain lämpimässä sillä aikaa.  Tuntui myös tärkeältä järjestää itselle jotain hauskaa tekemistä, koska sillä tavoin osaan iloita toisenkin reissuista paremmin. Etten vain istu kotona ja katkeroidu siitä, kun itse en ole vielä lähimainkaan valmis pyöräilykoitoksiin. (Niidenkin aika tulee vielä…)

Tuoreet appelsiinit ja auringon valo olivat paratiisimaisia keskellä talvea. Huomasin myös, kuinka mainiota matkaseuraa lapset ovat. Tiesin, että reissusta ei ainakaan tule tylsä, kun tyttö jo junamatkalla kohti Helsinkiä kihisi innoissaan ”Minua niin jännittää, mahtaako se konduktööri olla dinosaurus vai ihminen.” Jossain Salon jälkeen pimeydessä näkyi rivi maantien valoja, ja se kirvoitti ihastuneen huokaisun ”Oooh, Pariisi!” Lasten seurassa kaikki on mahdollista!

Nyt täällä kotona tuulee ja lumi pöllyää!

po%cc%88llya%cc%88a%cc%880

po%cc%88llya%cc%88a%cc%882

Ihminen, Ihminen ja luonto, Talvi

Laatikoissa?

erillisyys2

Eri tavoin kauniita talvipäiviä. Tänään kävimme ystävien kanssa majakan eteläpuolen luodolla. Lapset kiisivät nuoskaantuvassa lumessa pyllymäkeä ja pingviinimahalaskuja. Me aikuiset juttelimme siitä, kuinka mukavaa on tietynlainen rajattomuus; ettei tekemisiä ole rajattu vain omiin laatikoihinsa.

Liikkuminen kuntosalilla, leikkiminen leikkipuistossa, oppiminen luokassa, viihtyminen harrastustiloissa…ja näiden välillä siirtymät jossakin omassa tyhjiössä. Muistan ahdistavan järjettömyyden tunteen, kun Australian-matkalla näin ihmisten tulevan luonnonpuistoon ajamaan maastopyörillä, kuljetettuaan ensin pyörää auton katolla kahden tunnin matkan päästä kaupungista. (Edit: Ja tarkoituksena ei ole dissata maastopyöräilijöitä, vaan ihmetellä tätä meidän ihmisten touhua välillä… Samanlainen järkytyksen tunne tuli, kun muutin 10 kilometrin päähän kuntosalistani, ja ensin aloin kulkea sinne pyörällä/kävellen, mikä vei älyttömästi aikaa. Sitten eräänä loskaisena talvipäivänä mietin, pitäisikö laittaa auto lämpeämään, että voin ajaa salille…Eih!)

Ei, kyllä tämä maailma vaan on aika yhtenäinen paikka, jos ei väkisin yritä kaikkea erotella ja rajata.

erillisyys1