Ihminen ja luonto, Kesä, Lapset, Meri, Ystävät

Gotta Catch ’Em All!

kalakuva1

Mainokset
Ihminen ja luonto, Kasvit, Kesä, Retket

Riutalla

Olen ennenkin todennut, että jokaisella saarella on oma luonteensa. Lähistöllä on muutamia sellaisia lempparisaaria, joihin täytyy päästä vähintään kerran kesässä. Yksi tällainen on täältä katsoen kutakuinkin luoteessa sijaitseva suuri sorariutta, jolla kasvaa valtavasti kangasajuruohoa.

riutta1

Olimme menossa tuolle saarelle, mutta se olikin ”varattu”. Eli rannassa oli jo vene. Erakkoluonteinen saaristolainenhan toteaa, että ei sitä nyt samalle saarelle voi mennä, missä on jo joku…! Siksi ”jouduimmekin” tutustumaan riutan pikkusisareen. Onneksi! Mikä viehättävä, pieni ja sympaattinen saari, jonka jaksoi auringon paahtaessakin kiertää mukavasti.

riutta2

Tällaisilla riutoilla rannat ovat hiekkaa, soraa, ja eri kokoisia kiviä. Yleensä niiltä voi myös löytää paljon leipäkiviä. Koskakohan tälle rannalle on viimeksi jäänyt ihmisen jalanjälkiä?

riutta4

Mikäli riutta on tarpeeksi korkea keskiosastaan, on siinä usein jotakin matalaa kasvustoa – sekä näköjään pakollinen yksinäinen pihlaja. Lajikirjo on varsin suppea, kasvuolosuhteet ovat sen verran vaikeat.

Ihastelin värimaailmaa: jäkälä loi harmaan pohjan, jota sävyttivät ajuruohon ja keltamataran kukat. Siitä oli vaikea ottaa todenmukaista valokuvaa, mutta kokonaisuus on joka tapauksessa hurmaavan harmoninen ja kaunis. Ilmassa leijuvaa lämpimän mausteista tuoksua ei sitäkään saa pyydystettyä kuvaan, mutta ehkä kaikkea ei tarvitsekaan…monesti kun viehättävintä on juuri se, mitä ei saa tallennettua minnekään.

riutta5

Ihminen ja luonto, Meri, Stand Up Paddling, Syksy

Aamuhetki

Kello soi 5:47. Ulkona oli pilkkopimeää, koska taivaalla oli pilviä. Loikoilin vielä hetken. Nousin ylös, söin banaanin, ja puin edellisenä iltana valmiiksi keräämäni varusteet. Ohut lämpökerrasto, kuivapuku, neopreenitossut, pelastusliivit. Kännykkä vesitiiviiseen pussiin, kamera liivin taskuun, juomapullo käteen.

aamusup5

Ulkona oli hiljaista. Oikeasti hiljaista – ei tuulenvärettäkään. Laudan pumppaamisesta kuuluva meteli tuntui rikolliselta, yritin hoitaa sen nopeasti. Kannoin laudan ja melan rantaan, kahlasin tummaan veteen, ja kiipesin laudalle. Se on lempikohtani – kun keho siirtyy veden kannateltavaksi, ja lauta alkaa liukua äänettömästi eteenpäin.

aamusup1

Meloin kohti itää. Siellä pilkotti heikkoa valoa pilvien välistä. Vesi oli aluksi niin tummaa, etten nähnyt allani kuin mustaa. Vähän ajan kuluttua aloin jo erottaa lähellä pintaa olevat kivet. Yhden kerran luulin olevani vaalean kiven yläpuolella. Kun yritin mitata syvyyttä tökkäämällä kiveä melalla, horjahdin – alla ei ollutkaan mitään kiinteää, vaan valtava meduusamatto.

aamusup2

Vesi liikkui ainoastaan sen verran, että sen hidas huojunta sai aikaan pienen ritinän: rantakivillä kasvavat levät joutuivat välillä veden alle ja välillä pinnalle, ja siitä liikkeestä kuului pienenpieni ääni. Istuin kuuntelemaan.

aamusup3

Värit tulivat esiin hiljalleen. Aloin erottaa myös pohjan yksityiskohtia. Meloin kapeikoissa pitkään, ja katselin meduusoja, kaloja, simpukoita ja hiljaisten virtojen mukana taipuvia meriheiniä.

Ihminen, Ihminen ja luonto, Kesä, Stand Up Paddling

Jurmosta Utöseen

JurmoSup6

Tänään sattuivat osumaan sopivasti yhteen tuulen suunta, vapaapäivä, ja m/s Eivorin aikataulu. Otin SUP-laudan mukaani, ja matkustin laivalla Jurmoon. Mieheni meloi kajakilla perässä. Kävin pienellä kävelyllä Jurmossa, tässä yksi suhmurainen kännykkäkuva. Liilat kanervat peittivät koko saarta, mikä tosin tuskin tästä kuvasta välittyy. Joimme kahvit Jurmon Kaffelassa, pakkasimme itsemme kulkuvälineisiin, ja lähdimme melomaan.

JurmoSup1

Oli kuuma! Aurinko paahtoi, ja tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan. Vettä kului litrakaupalla.

JurmoSup3JurmoSup2

Melonta kulki mukavasti. Minun vauhtini oli vain hieman hitaampi, mitä kajakilla melottaessa, ja nyt kun mieheni oli ehtinyt jo purkaa suurimmat melontaenergiat menomatkalla, pystyimme etenemään yhtä matkaa kummallekin mielekkäällä vauhdilla. Matkan pisin yhtenäinen ylitys oli nelisen kilometriä pitkä, sen loppupuolella aurinko alkoi tuntua jo varsin rajulta silmissä. Onneksi pian tuli taukopaikka!

JurmoSup4

Tauolla joimme ja söimme kunnolla, ja sinä aikana aurinko ehti siirtyä hieman parempaan kulmaan paahtamaan.

JurmoSup7

Ihan pläkä! Uskallan väittää, että meno ei tuntunut lihaksissa kovinkaan paljoa, vaan tämän matkan suurimman haasteen toi auringonpaiste. Sen vuoksi nestetasapainon ylläpitämiseen piti kiinnittää erityisen paljon huomiota, ja aurinkorasvaa sai lisätä pariin otteeseen.

JurmoSup5

Ja PIM! Sitten olimmekin jo Utössä. Aktiivinen melonta-aika oli noin kaksi ja puoli tuntia, ja siihen vielä tauko päälle. Saa nähdä, onko kehostani löytynyt yön aikana uusia lihaksia. Nyt väsyttää, ja tämä on juuri sellaista väsymystä, mitä kaipasin, ja minkä vuoksi tälle retkelle lähdin!

 

Ihminen ja luonto, Kesä, Stand Up Paddling

Laudalla

Välillä käy niin, että rakastuu johonkin kohteeseen jo ennen kuin edes pääsee lähietäisyydelle. On vain älyttömän hyvät vibat aiheesta, ja sitten tutustuessa huomaa, että todellisuus on vielä ennakkokäsitystäkin parempi. Viimeksi minulle kävi näin suppailun, eli Stand Up Paddlingin, kanssa. Se on ehkä yksi parhaista liikkumisen (ja olemisen!) muodoista, mitä ihminen voi keksiä!

Sain laudan keväällä, ja tänä kesänä olen suppaillut aina, kun mahdollista. Väittäisin, että tuttuihin maisemiin pääsee tällä tavoin sulautumaan vielä ihan eri tavalla, mitä meloessa.

Otin kameran mukaan yhtenä vähätuulisena päivänä. Aalloissa en pystyisi kuvaamaan…

SUP1SUP2

Laudalla on kätevä siirtyä jonnekin kauniiseen paikkaan lekottelemaan tai venyttelemään. Oloa voisi kuvata hyvinkin ”kelluvaksi”.

SUP7

Nämä kuvat otin samana päivänä, kävin tuolloin suppailemassa sekä päivällä, että illalla. Illalla menin naapurisaaren hiljaiseen laguuniin.

SUP3

Tulin kotiin sataman kautta. Se oli kesäisen täysi.

SUP4

SUP5

Kaikki veneet eivät mahtuneet laitureihin, osa oli ankkurissa lahdella.

SUP6

Sää tekee jokaisesta suppailukerrasta erilaisen. Yhtenä aamuna kiersin naapurisaaren, ja aallot huuhtoivat jalkojani koko matkan. Odotan kuumeisesti, että pääsen paremmin tutustumaan aallokossa liikkumiseen ja surffaamiseen!

Ihminen ja luonto, Kasvit, Kesä

Luonnonkukkien päivä

flower1

Olen ihan kesäaikataulussa, tai aikatauluttomuudessa, miten sen ottaa… En ihan ymmärrä, milloin olisi tarkoitus nukkua. Mutta ei sen niin väliä. Kesällä energian ei kaiketi kuulukaan tulla unesta. Kesällä voi hengailla raukeasti pihalla, tuijotella kukkia, ja sitten onkin taas yhtäkkiä pirteä.

Muutama viikko sitten vietimme juuri sellaista uneliasta, herkullisen laiskaa lauantai-iltapäivää ystäväni mummolan pihalla. Söimme kakkuja ja loikoilimme auringonläikissä. Tyttö leikki kukkakauppaa.

flower4flower3

Eilen vietettiin yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää. Ehkä uusi lempparipäiväni! Täällä on sopivasti kaikki kukkeimmillaan juuri nyt. Maasta kohoaa lämmin, lempeä tuoksu.

flower2